Kaupungeissa pyrittiin varsinkin ruokatavaran kauppaa siirtämään avoimilta toreilta halleihin, joihin oli mahdollista rakentaa asianmukaisia säilytystiloja. Lahden ensimmäinen kauppahalli perustettiin jo kauppalakauden aikana vuonna 1904. Se toimi kolmisen vuotta Aleksanterinkatu yhdeksässä, johon oli noussut maanviljelijä Berndt Vikströmin rakennutama jugend-tyylinen kaksikerroksinen asuin- ja liiketalo. Talo jonka suunnittelijaa ei ole pystytty jäljittämään, purettiin nykyisen Tuomitalon tieltä vuonna 1962. Vuonna 1911 oli rakennettu torin varrelle (Torikatu) yksikerroksinen korkeaullakkoinen kivirakennus. Se käsitti seitsemän pientä liikehuoneistoa, joissa myyntitiski oli välittömästi avattavan ikkunan takana. Ne olivat siis käytännössä kioskeja, joita rakennuksen suunnittelija, arkkitehti Yrjö Sadeniemi oli piirustuksissaan nimittänyt avokauppimoiksi. Nämä eräällä tavalla myös kauppahallin ”luukkuja” muistuttaneet katumyymälät olivat käytännössä vuoteen 1923 asti, kunnes nykyisen Toritalon ensimmäinen vaihe kauppahalleineen valmistui.

Kauppahallin kehitys vuosien saatossa

Toritalon ensimmäisen vaiheen arkkitehdiksi oli mainittu Eliel Saarinen, mutta se on herättänyt asiantuntijoissa epäilyä. Esimerkiksi lahtelaisen arkkitehdin Unto Tupalan käsityksen mukaan rakennuksen olisi piirtänyt Saarisen toimistossa Frans nyberg. Taloa laajennettiin tuntuvasti jo vuosina 1927-29 Heikki Tiitolan piirustusten mukaan. Kauppahalli jäi laajennuksen sisään sellaisenaan. Lahden uuteen kauppahalliin tuli 22 myymälää koko korttelin läpi menevässä käytävässä, ja lisäksi molempien oviaukkojen oli kaksi suurempaa myymälähuoneistoa. Halli on ollut toiminnassa tähän päivään asti, kokien matkan varrella luonnollisia nousu- ja laskukausia. Alkuaikoina siellä myytiin pääasiassa lihaa ja makkaraa, mutta vähitellen tuli mukaan myös leipä, vihannes- ja kukkakauppoja. Vielä 1950-luvun alkupuolella lihamyymälöitä oli kuusi: Vuorinen, Veljekset Heinonen, Forss, Mäkinen, Drachmann ja LSO. Vuorinen oli aloittanut hallissa tiettävästi jo ennen sotia, ja 1950-luvun alkupuolella hän sai nuoren urho Terhon, joka ehti sittemmin toimia hallikauppiaana yli puolen vuosisadan ajan. Kauppahallin kulta-aikaa oli 1960-luvun alkupuoli, jolloin sinne saatiin vihdoin kylmätiskit. Lamakautta elettiin viimeksi 1980-luvun loppupuolella, jolloin useita ”pilttuita” oli tyhjillään eikä uusia yrittäjiä meinannut löytyä. Uusimpia tulokkaita hallissa ovat herkkumyymälät sekä kahvi- ja lounaspaikat. Keväällä 2019 yrittäjiä oli kaikkiaan yhdeksän.

Mainittakoon vielä, että kiinteistön osti vuonna 1996 Suomen Pankilta Padasjoen Säästöpankki sekä Marjatta ja Eino Kollin säätiö.